Tai - mitä sanataide voisi olla? 

Sanat kulkevat kanssamme yhtä matkaa - halusimme sitä tai emme. Ne kumpuavat esiin paitsi kirjoittaessa, myös lukiessa, puhuessa ja puhetta kuunnellessa, sanoilla tai sanoja ajatellessa. Sanojen käyttö on aina ilmaisullista - ja siten taidoksi laskettavaa, taiteellistakin...

Sanataide onkin viime kädessä asenne omaan kieleensä ja sen käyttöön: Kriittinen, kokeileva, leikkivä, hiova, harjoitteleva, asennettaan vaihteleva... ja ennen kaikkea - tietoinen.

Sanataidetta voisikin yhtä lailla määrittää kielellisyyteen herättelyksi: Käyttäessämme kieltä miltei jatkuvalla syötöllä, emme voi pysähtyä pohtimaan jokaista sananparttamme - mutta kun ei ole pakko ajatella, heijastella... milloin sitten olla kielensä suhteen valveellinen?

Tyypillisesti kieltänsä pysähtyy miettimään lähinnä pakottavan tarpeen edessä - kirjoittaessaan olennaista kirjettä, työhakemusta, löytää myös motivaatiota lauseiden, sanojen pohdintaan: Ajavatko ne asiansa? Miten ne voisi lukea? Mutta jos kielen tiedostaminen jää näin välineelliseksi, jäänee kielen toiminnankuvakin kapeaksi.

Välistä kuvallista aivokapasiteettianne sörkkien

Sanataiteessa sanat ovatkin paitsi välineitä, myös erään sortin olentoja. Ne eivät ole pelkästään keittiön monitoimikone joka huomioidaan silloin kuin se voi palvella, olla tarpeellinen. Ennemminkin niiden toimintaa seurataan kuin perheenjäsentä, iloiten niiden omituisuuksista ja erityispiirteistä. 

Sanataiteellisesti painottunut ihminen on siis ikään kuin tutkimusmatkaileva eläintutkija, tai ainakin sen oloinen, kielessä ja kielellä seikkaillessaan. Sanojen kentällä vaeltaen, hän havaitsee nopeasti hallitsevat ja kunnioitusta herättävät jättiläiset, kuten vaikkapa kirjallisuuden. Merkillepantavaa: kirjallisuus on pitkälti samankaltainen ilmiö kuin norsu savannilla.

Voi toki olla että sanataiteilijamme on erikoistunut norsuihin - mutta yleisesti ottaen hän saa iloa koko kielen kentästä, eikä vain piirteistä jotka näkyvät hallitsevana pitkälle horisonttiin: Hän tietää kuinka tärkeitä - toiminnaltaan merkittäviä - ovat ne pienet kuoriaiset jotka kasvavat suurten instituutioiden varpaiden välissä.